Tänään keittön hellan kaikki neljä levyä olivat yhtäaikaa käytössä, mikä on minun kokkaustahdillani harvinaista. Tuloksena oli onnistunut lounas, joka maistui jopa jälkikasvulle: riisiä, mustasilmäpapuja, varsiselleripaistosta, punajuuriporkkanaraastetta. Muutama aamulla keittämäni punajuuri odottaa vuoroaan päästä tyttären lautaselle päivällisaikaan (ovat tytön herkkuja). Jälkiruuaksi leivoin vielä browneja (kokeilin munatonta ja maidotonta ohjetta, onnistuivat). Ruuanlaitosta tuli hyvä mieli. Brownejakin maistelin nauttien ja hyvällä omallatunnolla, sopivasti nälkäisenä. Ainakaan vielä en ole syönyt niitäkään liikaa. Mukavaa.

Luen Tribolen ja Reschin kirjaa Intuitive Eating. He kirjoittavat, että siirtyessään tietoisempaan, kehoa ja omia kokemuksia tarkemmin kuuntelevaan syömiseen, vastassa on usein vaihe, jossa ruokiin tutustutaan ikäänkuin uudelleen ja pikku hiljaa selkeytyy, mitkä ruuat todella ovat juuri itselle nautinnollisia -- ja mitä on vain ehkä tottunut pitämään sellaisina. Tunnistin itseni tästä.
Vaikka olen saattanut odottaa koko dieettivuoden tiettyjen ruokien saamista, ovatkin ne lopulta tuottaneet pettymyksen. Toisaalta tietyt ruuat, joita olen odottanut, ovat tuntuneet hyviltä, ravitsevilta, hyväätekeviltä ja olen syönyt niitä enemmän kuin, mitä aiemmin söin.

Nousussa: ruisleipä, vadelmat, erilaiset pavut ja papuruuat, keitto (liemi), parapähkinät, vesi
Laskussa: maitosuklaa, tumma suklaa, höttöleivät, keksit, tee (!), cokis, salaatit jostain syystä
Kokeilulistalla: soijakastike, jota kaipaan, mutta en ole vielä hankkinut kotiin

Listat varmaan elävät ja muuttuvat.
Yritän kuunnella itseäni ja kehoni viestejä