Minussa on ihan selvästi jotain, joka pelkää, että jään nälkäiseksi. Se tuntuu omituiselta kaiken ruuan ja yltäkylläisyyden keskellä. Lapsuudenkodissani kyllä sanottiin usein: "Syönpä nyt ettei pääse nälkä yllättämään." Ei sitä mitenkään vakavissaan kai sanottu, mutta jotain siitä on juurtunut ja jotain olen itse juurruttanut siinä vaiheessa, jossa harrastin liian vähäenergisiä laihdutuskuureja. Olen siis täynnä epäluottamusta. Ehkä en annakaan itselleni enää ruokaa, ehkä kiellän itseltäni hyvän, ehkä minun ainakin pitäisi niin tehdä...

Olen myös välttänyt nälän kokemista. Luovuttuani noista vähäenergisistä laihdutuskuureista, taisin mennä toiseen suuntaan: en ainakaan pidä itseäni nälässä. Jotenkin heilahdin toiselle puolelle ja aloin pitää nälän kokemista merkkinä siitä, että olen syönyt liian vähän, enkä pitänyt itsestäni riittävästi huolta. Olen elänyt pitkiä aikoja syömällä siten, etten juuri koskaan ehtinyt tulla nälkäiseksi. Tähän minulla on vieläkin taipumusta.

Nälässä kituuttaminen ei ole mikään hyvä keino laihtua,
mutta ei sekään ole hyvää itsestä huolehtimista ettei nälkää pääse ollenkaan syntymään! (Ihmekös tuo jos painokin tuppaa nousemaan herkästi.)

Vasta nyt viimeaikoina olen tunnistanut näitä ajatuksiani ja ajatellut nälkää uudesta, luonnollisemmasta näkökulmasta. Nälkä on hyvä syy syödä. Nälkää ei tarvitse ehkäistä ennalta. Ei ole ollenkaan huono asia kokea nälkää. Itseasiassa nälkäinen olo, joka ei ole mennyt liian pitkälle, on yllättävän hyvä tunne ja jopa energisoiva. Sopivasti nälkäisenä on hyvä syödä, ruoka maistuu ja syömisen säätelykin on helpompaa. (Liian nälkäisenä tilanne on toinen.)

Nyt tavoittelen siis ennemmin sitä, että olisin nälkäinen, kun alan syömään. Aika usein en ole tai en tunnista sitä. Olen vielä(kin) yllättävän pihalla omista nälkätuntemuksistani. Tosin muistan ajan joskus kauan sitten, kun tajusin, että en tunnista niitä ollenkaan. Silloin en osannut alkaa opettelemaankaan, muistan vain sen oivalluksen ja järkytyksen, että kehoni (tai suhteeni syömiseen) on niin sekaisin, etten edes tunnista nälkää.
Mutta en halua olla liian nälkäinen, enkä pidä nälkää minään "hyvänä merkkinä" siitä, että olisin laihtumassa.
Yritän siis opetella syömään nälkäisenä - siis sekä tunnistaman nälän, että pitämään nälkäisestä minästäni huolta, ravitsemaan itseäni hyvin.