Syöminen on hurahtanut vallan sivuraiteille, kun olen ollut flunssainen tai toipilas yli kolme viikkoa. Kun ruoka ei oikein tunnu maistuvan, sitä ei ole tullut tehtyä ja nälkän olen rakennellut voileipiä ja tyhjentänyt ahkeraan keksipaketteja tai mussuttanut muuta makeaa. Tulos näkyy jo vaakassakin.

Opin tästä ainakin sen, että sokerikierre vie naista herkästi. Kun syön sokeria tarpeeksi, unohdan syödä muuta, eikä muuta oikein mieli teekkään. Huomasin kyllä myös sen, että tälle kierteelle tulee joku raja vastaan ja tunnistan, että en voi hyvin sokeria syöden. En vain osannut oikein heti lopettaakaan ja asettua itseni puolelle.

Nyt vatsa on taudista sekaisin. Kaikki mitä syön nousee ylös.
Eilen sain sentään tuon sokerikierteen katkaistua. Söin terveellistä, mutta vähän liikaa.
Nyt olo on hutera, mutta syöminen täytyy unohtaa
ja keskittyä toipumiseen.

Toivoisin, että kaapissa olisi marjamehua.