Kun nyt olen alkanut opetella syömään niin, että maistan, haistan, tunnen ja olen kokemuksessani läsnä, huomaan pian, että tällä taidolla on käyttöä laajemminkin. Teen muiden elämän asioiden suhteen  aivan samaa kuin suhteessa ruokaankin. Mietin ja suunnittelen tulevaa, hamuan ja yritän saada itselleni hyviksi katsomiani asioita --- ja samalla unohdan nauttia sillä hetkellä käsillä olevasta hyvästä, jota siis joskus aiemmin aivan samalla tavalla hamusin itselleni.

Kirkkaana hetkenä tajusin, että minun on aivan turha tavoitella mitään uutta,
jos en osaa nauttia siitä, mitä olen saanut. Vaikka saisinkin sen mitä tavoittelen, en välttämättä saisi niitä asioita tai kokemuksia, joiden vuoksi ajattelin sen tavoittelemisen arvoikseksi, jos en osaa asettua hetkeen kokemaan, sitä hyvää jota minulla on.