Olen nyt 30. viikolla raskaana.

Raskaus tuntuu helposti poikkeustilalta, joka oikeuttaa sen, etten jaksa niin kovin välittää, miten syön. Huomaan ajattelevani, että raskaana ollessahan pitääkin syödä "kahden edestä" , eikä kilojakaan auta juuri nyt vahtia liikaa. Lisäksi raskauteen liittyvät haasteet siinä, ettei keho toimi ruuansulatuksen suhteen ihan tavalliseen tapaan, ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että en ole ikäänkuin jaksanut välittää enää ruuan terveellisyydestä. Lisäksi kevyempi syöminen tai pidemmät ruokavälit ovat olleet omiaan laukaisemaan migreeniä. Lisäksi olen vain ollut välinpitämätön, enkä ole muistanut tai jaksanut ajatella terveyttäni ja syömisiä.

Olen siis päätynyt tilanteeseen, jossa turhan usein syön "mitä sattuu" eli sitä, mikä on nopeimmin ja helpoimmin saatavissa. Usein tämä on tarkoittanut rasvaisia ruokia, suklaata, makeisia --- näin vaikka samalla olen ihan selvästi kokenut, että olo ei näistä ruuista juuri kohene. Jotakin vähän itsetuhoista tässä käyttäytymisessä on siis ollut. Onneksi myös hedelmät ovat olleet osa pikaruokaani ja olenkin syönyt niitä runsaasti.

Joku kehossa on kaivannut myös eläintuotteita, joten olen syönyt niitä runsaammin kuin muuten. Tämä on ollut ehkä seurausta siitä, että en ole tehnyt tarpeeksi ruokaa itse, jolloin palkokasvien, tofun, pähkinöiden ja myös kokojyväviljan osuus on jäänyt liian pieneksi. Toisaaltaan olen kai halunnut rauhoittaa muita, esim. miestäni, ettei tässä nyt ole vaaraa, että ruokavalioni olisi jotenkin liian rajoittunut. En pode erityisesti huonoa omaatuntoa, koska näissä valinnoissa minulla on ollut tuntu, että kuuntelen kehoani ja annan sille sellaista ravintoa, jota se kulloinkin kaipaa. Toisaalta kyllä hieman vaivaa nähden olisin voinut välttää näitä kaipauksia ja jatkaa puhtaammin kasvislinjalla. Siihen suuntaan toivon voivani taas siirtyä.

Toisaalta luopuminen kokonaan kasvisravinnosta voi kertoa siitäkin, että alitajuisesti valmistan itseäni taas siihen mahdollisuuteen, että joudun luopumaan kasvissyönnistä lapseni imetyksen vuoksi joka tapauksessa. Edellinen vauvanihan oli niin allerginen, että omakin dieettini joutui kokemaan täyskäännöksen ja siirryin lähes vegaanista todelliseksi lihansyöjäksi (suositus oli 250g lihaa päivässä), koska kaikki kasvissyöjän perustavat proteiinilähteet (palkokasvit, siemenet, pähkinät, tavallisimmat viljat ja lisäksi maito ja kananmunat) oli pakko karsia ruokavaliosta. Dieetin päättyessä kyllä vannoin, etten enää koskaan söisi eläintä, mutta toisin on käynyt.

Mutta nyt löysin taas tämän blogin,
muistin, miksi sitä kirjoitin ja
muistin, miten tärkeä tämä teema on loppuelämäni kannalta.

Lähitulevaisuuden kannalta teema on tärkeä siksi, että en mitenkään toivoisi kantavani kovin suurta ylipainon taakkaa vielä pitkään synnytyksen jälkeen. Edellisissä raskauksissani juuri nämä viimeiset kuukaudet ovat olleet tässä suhteessa kohtalokkaita. Olen jotenkin lakannut välittämästä ja ajatellut, että nyt ei enää tarvitse olla painon nousun suhteen varuillaan, kun raskaus kuitenkin kohta päättyy --- ja näin saanut lisäpainoa taakaksi itselleni. Molemmilla kerroilla olen hitaasti ja vähän vaivalloisestikin päässyt näistä kiloista. Nyt kaipaisin synnytyksen jälkeen pikaisesti paluuta vakiintuneeseen vaatekokoon, sillä olen jo vuosia suunnitellut ja kaivannut vaatevarastoni uudistamista. Ja olen myös antanut itselleni luvan hankkia ihania, viehättäviä vaatteita toteuttaakseni tätä unelmaa!

Synnytykseen on ehkä noin 10 viikkoa.
Enkö nyt malttaisi sitä aikaa syödä hyvin ja tasapainoisesti,
karikkoja ja liikasyöntiä vältellen?

Yritän.
Katsotaan kuinka käy.