Palaan perusharjoituksiin. Paino on 74 kg, suunta on ollut ylöspäin. Tarttis tehrä jotain.

Aamulla:
- vihreä tee, ruisleipä, kurkkua, tomaatti
- tyytyväinen olo, ei tee mieli makeaa

Klo 10
Tavallisesti syön tähän aikaan teetä ja helposti sen kanssa jotain makeaa. Jättäisinkö nyt väliin? En taida oikeastaan olla nälkäinen.

Yllä olevan iskulauseen kehitti esikoiseni miettiessään, mitä puolivuotiaamme kenteis yrittää mainostaa.
Onhan se niin - äidinkin näkökulmasta.

Tätä uutta alkua on eletty nyt puoli vuotta.
Blogi ei ole juuri päivittynyt ja syömisen suhteen olen tehnyt taas yhden omituisen ekskursion. Tällä kertaa vauvan allergioiden tahdittamaa ruoka-aineiden välttelyä kesti himpun yli viisi kuukautta.
Nyt vauva on onnellisesti vieroitettu erikoiskorvikkeelleen ja minä olen taas vapaampi syömään, kokkaamaan (hm, tietyissä rajoissa...) ja mietiskelemään omiani.

Painoa on vielä 5 kg enemmän, kuin ennen pienen ihmisen alkua.

Mietin uusia alkuja. Ehkä myös tämän blogin lopettamista.
Saa nähdä.

Tänään unohdin käydä vaa'assa, mutta eilen se näytti 76,8 eli vähän enemmän kuin viime viikolla. En ole yllättynyt tästä koska:
 
1) Viikonloppuna oli ristiäiset.

2) Koska olen aloittanut maidottoman ja munattoman dieetin (vauvan allergisuuden vuoksi), jää ruokavaliosta helposti pois liuta tavallisia herkkujani. Näin ollen odotan, että painoni laskee. Kun oletan syöväni dieetin rajoitusten vuoksi vähemmän muutenkin, kompensoin sitä syömällä jossain toisessa kohden reippaammin, etten nyt vain nälkää näkisi :-). Painon putoaminen ei siis rajoituksesta huolimatta ole taattua.

3) Jos kiinnitän huomiota painon putoamiseen, se tekee helposti tepposet. Mekanismi liittyy tuohon edelliseen ja siihen, että jos yritän säädellä syömistä "järjellä" eli pyrkien syömään jotenkin "stragegisesti" luovun helposti syömisen säätelemisestä nälän ja tarpeen mukaan. Tästä seuraa helposti se, että syön aluksi liian vähän ja sitten jossain vaiheessa taas hädissäni liian paljon.

Tilanteeni on siis imetysdieetistä riippumatta olennaisesti sama: olisi hyvä opetella kuuntelemaan kehon viestejä ja vastaamaan niihin. Nälän, kylläisyyden ja mielihalujen kuulostelua siis edelleen ohjelmassa!

Onnistuisinkohan yhdistämään näiden asioiden opettelua allergioiden seurannan vuoksi pitämääni ruokapäiväkirjaan? Helposti painopiste siinä on vain ruoka-aineiden luetteloinnissa. Entä jos pitäisin siinä sivussa mielessä myös nämä omat henkilökohtaiset tavoitteeni? Ehkä se voisi jopa onnistua. 

Pikkuisella oli viikonloppuna ristiäiset. Leivoin "juustokakun", porkkanakakun ja suklaatortun ilman ilman maitoa tai kananmunaa. Ne onnistuivat kaikki maun puolesta mainiosti. Porkkanakakkuun syntyi kauneusvirheitä, mutta emme välittäneet niistä.  Lisäksi tein kaksi kasvispiirakkaa, jotka paistoin samaan aikaan --- ja molemmat kuivahtivat hieman liikaa. Nämäkin tein siis myös itselleni sopiviksi, eli ilman maitoa ja kananmunaa. (Vältän pikkuisen allergioiden vuoksi maitoa, munaa ja ruista.) Illalla tein yövieraille kookoksella ja currylla maustettua kasviskeittoa.

Tänään syömme mitä, jäljelle on jäänyt.
Kakut ovat kyllä herkullisia :-).

Mutta --- ei pitäisi syödä liikaa.
Sain taas muistutuksen siitä, miksi terveellinen ruokavalio kannattaa (kannattaisi). Toivon kovasti, että voisin viettää vanhuuttani paremmissa voimissa, kuin äitini, joka on tavallisen terveellisistä elintottumuksistaan huolimatta sairastunut sydän- ja verisuonitautiin reilusti alle viisikymppisenä ja sairastanut nyt siis jo pitkään. Hän on nyt jatkuvasti huonommassa voimassa... Äidin suvussa ei taida olla yhtään yli 50 vuotiasta naista, jolla ei tätä sairautta olisi.  Niistä vähän nuoremmista serkuista en tiedä. Kuuluvat  varmasti laillani korkean riskin ryhmään.

Minä. Minä siis TIEDÄN ja VOIN tehdä vielä jotakin itseni eteen. Mutta miksi se on NIIN helppo unohtaa? On vaikea toteuttaa tavoitteita, jotka ovat todella tärkeitä, mutta näin kovin pitkäjänteisiä! Silti minä haluan. Yritän rakentaa itselleni tervettä elämäntapaa, hyvää elämää. Yritän pitää itsestäni hyvää huolta.

Voi olla, että en siltikään vältä sairautta, mutta saatan onnistua siirtämän sitä, hankkimaan itselleni edes vähän enemmän terveitä, hyvävoimaisia vuosia. Minä tarvitsen niitä. Lapseni tarvitsevat niitä.

***
Äitini sairastui, vaikka hän kävi viikoittain kävelyllä.
Äitini sairastui, vaikka hän söi salaatteja ja käytti reilusti vihanneksia.
Äitini sairastui, vaikka hän pysyi normaalipainoisena.

Nämä ovat toki minullekin kaikki tärkeitä,
mutta eivät kuitenkaan ehkä riittäviä keinoja.

Paino oli aamulla 76,5. Siinä on edelliseen viikkoon verrattuna 400 g pudotus. Olen tyytyväinen.

Päivä on ollut muutenkin syömisten suhteen miellyttävä. Etsin yksinkertaisuutta ruokailuun ja tässä päivässä on ollut sitä.

Lisäksi olen ollut hyvällä mielellä siitä, että suhteeni lihansyöntiin tuntuu taas selkeämmältä kaikesta imetysdieetin uhkasta huolimatta.